Lukeaksesi tätä 007-matkakertomusta ensimmäisestä päivästä alkaen, klikkaa tästä
Maanantai 14.10.2013
Menimme aamiaiselle Gare du Nordin asemalle, pieneen asemakahvioon nimeltä Malongo Gare Nord. Sen jälkeen jätimme matkatavarat säilytykseen hotelliimme Mercure Paris Terminus Nord, (12 Boulevard de Denain, 129,00 euroa / 1 yö, ei sisältänyt aamupaloja, varattu booking.comin kautta) ja kirjauduttiin ulos. Metromatkan jälkeen etsimme Cityraman toimiston osoitteesta 2 Rue de Pyramides. Ilmoittauduimme ns. ”Kahden linnan päivään”, joka koostui vierailuista bussikyyteineen Vaux le Vicomte -linnaan ja Fontainebleaun palatsiin. Hintaa tälle matkapaketille tuli 159,00 euroa kolmelta henkilöltä.
Saavuimme Maincyssa sijaitsevalle Vaux le Vicomte –linnalle lähellä Melunin kaupunkia.
"Vaux-le-Vicomte (ransk. Château de Vaux-le-Vicomte), on ranskalainen linna, joka sijaitsee Maincyssä, Seine-et-Marnen departementissa. Barokkityylisen linnan rakennutti vuosina 1658 – 1661 Nicolas Fouquet, joka oli tuolloin Ludvig XIV:n finanssiministeri.
Vaux-le-Vicomte oli usealla tavalla Euroopan merkittävin rakennustyö 1600-luvun puolivälissä ja hienoin Ranskassa rakennettu talo sitten Yvelinesiin nouseen Maisonsin linnan. Tässä suurtyössä talon ja puutarhan arkkitehdit sekä koristemaalari työskentelivät ensimmäistä kertaa yhdessä. Se oli alkuna uudelle loistokkuudelle, joka liitetään Ludvig XIV:n tyyliin. Siihen kuuluu olennaisena osana yhteistyö, joka ulottui rakennuksesta ja sen sisustuksesta taideteoksiin ja kokonaiseen maisemaan. Vaux-le-Vicomte on yksi Euroopan hienoimmista tällaisen yhteistyön tuloksista.Linna sijaitsee ympäristöään korkeammalla, keskellä metsäistä maisemaa. Nykyisin, kun 1600-luvulla aikoinaan pellolle istutetut puut ovat saavuttaneet täyden mittansa, vaikutelma on aikaisempaa voimakkaampi." (Wikipedia)
Linna on Bond-pahis Hugo Draxin tyyssija Roger Mooren elokuvassa "Kuuraketti".
"Vaux-le-Vicomte (ransk. Château de Vaux-le-Vicomte), on ranskalainen linna, joka sijaitsee Maincyssä, Seine-et-Marnen departementissa. Barokkityylisen linnan rakennutti vuosina 1658 – 1661 Nicolas Fouquet, joka oli tuolloin Ludvig XIV:n finanssiministeri.
Vaux-le-Vicomte oli usealla tavalla Euroopan merkittävin rakennustyö 1600-luvun puolivälissä ja hienoin Ranskassa rakennettu talo sitten Yvelinesiin nouseen Maisonsin linnan. Tässä suurtyössä talon ja puutarhan arkkitehdit sekä koristemaalari työskentelivät ensimmäistä kertaa yhdessä. Se oli alkuna uudelle loistokkuudelle, joka liitetään Ludvig XIV:n tyyliin. Siihen kuuluu olennaisena osana yhteistyö, joka ulottui rakennuksesta ja sen sisustuksesta taideteoksiin ja kokonaiseen maisemaan. Vaux-le-Vicomte on yksi Euroopan hienoimmista tällaisen yhteistyön tuloksista.Linna sijaitsee ympäristöään korkeammalla, keskellä metsäistä maisemaa. Nykyisin, kun 1600-luvulla aikoinaan pellolle istutetut puut ovat saavuttaneet täyden mittansa, vaikutelma on aikaisempaa voimakkaampi." (Wikipedia)
Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC |
Linna on Bond-pahis Hugo Draxin tyyssija Roger Mooren elokuvassa "Kuuraketti".
Draxin astronautit harjoittelemassa linnan edustalla Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC |
Siirryimme linnan pihalle kuvaamaan 007-paikkoja, jotka näkyvät Bondin ja Corinne Dufourin saapuessa paikalle helikopterilla. Kiertelimme hulppeita sisätiloja läpi myös.
Pirita & Mika. Tämä kuva: 7-vuotiaan tyttären ottama |
Bond ja Corinne Dufour (Corinne Cléry) saapuvat Draxin linnaan Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC |
Sitten vuokrasimme Bond-tyyliin golfkärryn. Hintaa 45 minuutin ajelulle tuli 15 euroa, ja pantti 200 euroa piti maksaa käteisellä. Ajokortti piti esittää. Mika oli kuskina.
Huristelimme kartan mukaisilla reiteillä, ja varsinkin tytär piti tätä kokemusta yhtenä parhaista Pariisin matkallamme Disneyland Parisin lisäksi.
Ajoimme Hercules-patsaan tuntumaan, josta Mika siirtyi kuvaamaan paikkaa jossa Bond ja Drax ampuvat fasaaneita. Samassa paikassa Drax usuttaa myös dobermaninsa avustajansa Corinne Dufourin kimppuun.
Sitten oli jo kiire palauttaa golfkärry, ja siirtyä matkamuistomyymälään ostamaan tuliaisia. Ehdimme myös ruokailla Restaurant L´Ecureuilissa. Siirryimme takaisin linja-autolle, joka kuljetti meidät seuraavalle linnalle nimeltä Fontainebleaun palatsi, Fountainebleaun kaupunkiin. Upeita huoneita ja saleja löytyi molemmista linnoista.
Pirita |
Corinne Dufour juuri ennen Draxin dobermanien hyökkäystä elokuvassa "Kuuraketti" Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC |
Ajoimme Hercules-patsaan tuntumaan, josta Mika siirtyi kuvaamaan paikkaa jossa Bond ja Drax ampuvat fasaaneita. Samassa paikassa Drax usuttaa myös dobermaninsa avustajansa Corinne Dufourin kimppuun.
Hugo Drax (Michael Lonsdale) ja Bond Herculeksen patsaan lähistöllä Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC |
Sitten oli jo kiire palauttaa golfkärry, ja siirtyä matkamuistomyymälään ostamaan tuliaisia. Ehdimme myös ruokailla Restaurant L´Ecureuilissa. Siirryimme takaisin linja-autolle, joka kuljetti meidät seuraavalle linnalle nimeltä Fontainebleaun palatsi, Fountainebleaun kaupunkiin. Upeita huoneita ja saleja löytyi molemmista linnoista.
Château de Fontainebleau
"Fontainebleaun palatsi on suuri renessanssiajan palatsi Fontainebleau kaupungissa. Palatsia ovat rakennuttaneet useat hallitsijat aina Frans I:stä alkaen. Fontainebleaun kaupunki on kasvanut metsän, joka on entinen kuninkaallinen metsästyspuisto, jäännösten ympärille. Palatsin sisätilat ovat ensimmäisiä, jotka edustavat italialaista manierististä tyyliä. Ranskan 1500-luvun manneristinen sisustustyyli tunnetaan myös nimellä Fontainebleaun tyyli. Se yhdisteli veistoksia, metallitöitä, maalauksia, stukkikoristeita ja puutöitä sekä pihassa toi kaavoitetun kukkatarhan. Palatsi kuuluu nykyään osana UNESCOn maailmanperintöluetteloon." (Wikipedia)
"Paikalla oli jo linna Ludvig VII:llä 1100-luvun loppupuoliskolla. Fontainebleau oli Filip II:sen ja Ludvig IX:nnen suosikkiasuinpaikka. Frans I aloitti nykyisen palatsin rakennuttamisen ja palkkasi arkkitehdiksi Gilles le Bretonin. Kuningas kutsui töihin myös arkkitehti Sebastiano Serlion ja Leonardo da Vincin. Frans I:sen galleria, jossa on Rosso Fiorentinon freskoja, toteutettiin vuosien 1522 ja 1540 välisenä aikana. Henrik II:sen valtakautena The Salle des Fêtes koristeltiin italialaisten manieristien, kuten Francesco Primaticcion ja Niccolò dell'Abbaten, töillä. Benvenuto Cellinin Fontainebleaun nymfi on nykyään esillä Louvressa.
Henrik IV lisäsi palatsiin useita rakennuksia 1500- ja 1600-luvun taitteessa ja myös halkaisi puiston 1200 metriä pitkällä kanaalilla sekä määräsi istutettavaksi mäntyjä, jalavia ja hedelmäpuita. Noin 200 vuotta myöhemmin palatsi oli ajautunut huonoon kuntoon: Ranskan vallankumouksen aikana monia alkuperäisistä huonekaluista myytiin, kuten monista muistakin kuninkaallisista palatseista. Kuitenkin noin vuosikymmenissä Napoleon I onnistui muuttamaan palatsin suuruutensa symboliksi. Napoleon I on vastuussa rakennuksen nykyisestä ulkoasusta. Hän muun muassa rakennutti mukulakivisisäänkäynnin, joka oli tarpeeksi leveä hänen vaunuilleen.
Filip IV, Henrik III ja Ludvig XIII syntyivät palatsissa ja kaksi ensiksi mainittua myös kuolivat paikassa. Ruotsin kuningatar Kristiina asui Fontainebleaussa vuosia vuoden 1654 kruunusta luopumisensa jälkeen. Vuonna 1685 palatsissa kirjoitettiin Fontainebleaun edikti, joka kumosi Nantesin ediktin. Bourbon suvun kuninkaalliset vieraat, kuten Pietari Suuri, majoittuivat palatsissa. Myös paavi Pius VII majoittui palatsissa, kun hän tuli Ranskaan siunaamaan Napeleonin vuonna 1804 ja vuodet 1812–1814 Napeleonin vankina." (Wikipedia)
Sade yllätti, joten kävimme kahvittelemassa linnan omassa kahviossa, jonka jälkeen etsimme bussimme. Kuljettaja ei ollut paikalla, joten siirryimme sadetta pitämään lähellä olevaan Magenta-kahvilaan. Sieltähän se meidän kuljettajakin löytyi! Uni maittoi bussissa, ja kun saavuttiin takaisin Pariisiin, lähdimme etsimään illallispaikkaa.
Sinnikkään etsimisen jälkeen löysimme ravintola Le Petit Machonen, mutta se oli kiinni. Ravintola mainitaan Raymond Bensonin Bond-kirjassa "Never Dream of Dying". Tyhjin vatsoin emme kuitenkaan joutuneet lähtemään, vaan menimme syömään samalla kadulla Rue Jean-Jacques Rousseau, olevaan Pizza/Grill Casa Festaan. Siellä oli akvaario heti pöytämme vieressä, joten ainakaan tyttärellä ei aika käynyt pitkäksi ruokaa odottaessa.
”Hän saattoi naisen Rue St. Honorélle ja yhä eteenpäin itään, kunnes he tulivat Le Petit Mâchon-kahvilaan. Se oli hurmaava, hiljainen keltaiseksi ja ruskeaksi maalattu paikka. Päivän erikoisuudet oli listattu liitutauluihin, jalkakäytävällä oleviin pieniin neliönmuotoisiin pöytiin. Paikan emäntä tervehti lämpimästi Tylynia ja Bondia ja antoi heidän valita pöydän paikan perältä, kaukaa muista ryhmistä.”
Raymond Benson: "Never Dream of Dying"
Jälkiruuan kävimme nauttimassa Cafe Le Nemours:ssa, joka nähdään elokuvassa "The Tourist" (Timothy Dalton). Kävimme tutustumassa myös Pub Comedieniin vessakäynnin verran.
Matkustimme hakemaan matkatavaramme Terminus Nordista, ja siirryimme EST -hotel Parisiin. (49 Boulevard Magenta, 400,00 euroa / 4 yötä, ei sisältänyt aamupaloja, varattu booking.comin kautta. Tämä hotelli veloitti kaupunkiveron 1 euroa/hlö/yö.) Sieltä saimme huoneen nro 501, joka oli 5.kerroksessa. Onneksi Mikan laukku oli tässä vaiheessa löytynyt, ja se oli toimitettu tähän hotelliin.
Tytär on ihastuttanut olemuksellaan paikallisia. On osannut peruskohteliaisuudet ranskaksi. Hotellimme respan setä Paul on ollut erityisen avulias, järjestänyt etukäteen lentokenttätaksikyytejä sekä aikaisen aamiaisen lähtöpäiväksi.
Tämä 007-matkakertomus jatkuu täällä