Meillä kaikilla on mielipiteemme elokuvista ja Bond-elokuvista. 007 Travelers tapasi Taneli Topeliuksen, joka on elokuvakriitikko.Kuka: Taneli Topelius, toimittaja ja elokuvakriitikko
Missä: Sanomatalo, Helsinki
Milloin: 26.6.2014
007-yhteys: Taneli Topelius on pitkän linjan Bond-fani, ja ollut mukana tekemässä Ilta-Sanomien ”Bond 50 vuotta”-erikoislehteä sekä ”James Bond 50 vuotta – 50 valokuvaa”-näyttelyä Sanomatalossa.
TANELI TOPELIUS HENKILÖNÄ
TANELI TOPELIUS HENKILÖNÄ
Koulutuksesi ja kauanko olet ollut elokuvakriitikkona?
Olen opiskellut elokuva- ja tv-tiedettä, sittemmin mediatutkimusta, Turun yliopistossa. Elokuvakriitikkona 20 vuotta tuli täyteen tänä keväänä. Aloitin vuonna 1994, lukion viimeisenä keväänä, kirjoittamaan elokuvakritiikkiä sanomalehti Ilkkaan, jonne kirjoitin vuodesta 1994 alkaen vuoteen 2001 asti. Olin myös Ilkan kesätoimittajana neljänä vuotena, talvisin freelancerina. Vuonna 2000 menin kesätöihin Turun Sanomiin, jossa olin samalla tavalla kesätoimittajana ja freelancerina sekä 2003–2005 määräaikaisena toimittajana. Turun Sanomiin tein elokuvakritiikkiä vuoteen 2012 asti. Ilta-Sanomissa ja IS Tv-lehdessä olen ollut vuodesta 2010 osa-aikaisena toimittajana ja elokuvakriitikkona. Kritiikin lisäksi olen tehnyt tietenkin kaikkia muitakin toimittajan töitä, muun muassa uutisjuttuja, haastatteluita ja kolumneja sekä tv-ohjelmia Turku TV:lle.
Aloittelit Ilkassa. Oletko Pohjanmaalta?
 |
| Sanomatalo |
Aloittelit Ilkassa. Oletko Pohjanmaalta?
Kyllä, Seinäjoelta, ja äitini suku on kotoisin Kuortaneelta.
Milloin ja miten sinusta on tullut Bond-fani?
Bond-innostukseni alkoi noin 10-vuotiaana. Itselläni ei ollut videoita, mutta enoni silloisen tyttöystävän – nykyisen vaimon – sukulaismiehellä oli videot, joita saimme lainaan aina silloin tällöin televisiosta nauhoitettujen ja vuokrattujen elokuvien kera. Tämä oli 1980-luvun puolivälissä, jolloin olin 3. luokalla ala-asteella. Ensimmäiset näkemäni Bond-elokuvat olivat ”Elät vain kahdesti” (1967) ja ”007 – rakastettuni” (1977). Sen jälkeen aloin lukea Bond-kirjoja, kun ei ollut mahdollisuutta nähdä kaikkia Bond-elokuvia. Myöhemmin sukulaismieheltä sai lisää Bond-leffoja, ja kun sain omat videot, Bond-elokuvat olivat ensimmäisiä, joita vuokrasin ja myöhemmin ostin.
Olet siis lukenut Bond-kirjoja. Suosikkisi?Ala- ja yläasteella luin kaikki Ian Flemingin ja John Gardnerin kirjat. Raymond Bensonin kirjoihin asti en tainnut päästä, mutta ne alkoivatkin ilmestyä vasta 1990-luvun loppupuolella. Kingsley Amisin tutkimus (”Raportti James Bondista” (1965)) tuli myös luettua ja melkein kaikki muukin, mitä Bondista tuolloin kirjoitettiin. ”Kultasormi” (1959) on jäänyt mieleen kirjoista ehkä parhaiten, ja se lienee ensimmäinen tai ensimmäisiä Bond-kirjoja, joita olen lukenut. Sitä kautta avautui aivan huikea maailma! Uusimpia viime vuosina ilmestyneitä Bond-kirjoja en ole toistaiseksi ehtinyt lukemaan, mutta niidenkin aika tulee vielä!
Paras Bond-elokuva ja miksi?
”007 ja kultainen silmä” (1995) tai ”Casino Royale” (2006). On todella vaikea päättää, kumpi niistä menee edelle. Molemmat määrittelivät uusiksi sen, mitä Bond voi olla, tarttuivat agentin työn erityispiirteisiin ja laajensivat Bond-kuvaa. Ne ovat myös näyttelijöidensä ensimmäiset Bond-leffat. Molemmat ovat Martin Campbellin ohjaamia. Näissä elokuvissa on hyvä tasapaino vauhdin ja sisällön suhteen.
Miten näet elokuvakriitikkona Bond-elokuvat muiden elokuvien joukossa?
Jo lähtökohtaisesti tykkään tietenkin Bond-elokuvista paljon, vaikka kriitikkona näen niissä paikoitellen myös kömpelyyksiä, juonen aukkoja ja toisinaan jopa kauheita henkilökuvia. Jotkut niistä ovat kuitenkin myös poikkeuksellisen hyvin tehtyjä seikkailuelokuvia kuten ”007 Vaaran vyöhykkeellä” (1987), ”007 ja kultainen silmä” (1995), ”Casino Royale” (2006) ja ”007 Skyfall” (2012). Myös Sean Connerylla ja Roger Moorella on kiinnostavia Bond-elokuvia, vaikka kokonaisuutena ne eivät aina nousekaan vastaavalle tasolle. Kritiikkiä kirjoittaessa on oltava rehellinen myös Bond-elokuvien heikkouksille, mutta fanin silmin katsoessa elokuvien kömpelyydetkin tuntuvat tietenkin vain kiinnostavilta.
Mitä mieltä olet George Lazenbysta ja hänen ainoasta Bond-elokuvastaan?
Jos Bondin roolissa olisi joku muu näyttelijä, elokuva ”Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa” (1969) olisi radikaali. Siinä on Peter Huntin sähäkkä ohjaus, ja leikkausrytmi ja -tyyli poikkeavat täysin aiemmista elokuvista. Laskettelukohtauksetkin ovat huimia. Harmittaa, että se on elokuvana jotenkin muotopuoli; se mutkittelee ja siinä on liian pitkä tarina. Sähköiset jaksot kärsivät lukuisista latteista osuuksista. Täytyy silti ihailla rohkeutta, että uudella näyttelijällä lähdettiin tuolloin tekemään poikkeuksellista tarinaa rakastuvasta Bondista. George Lazenbysta vain on vähän vaikea saada otetta: hänessä ei ole karismaa eikä särmää, ja näyttelijänä hän on täysin olematon.
Paras James Bondin (miespääosa) esittäjä ja miksi?
Houkuttelevaa olisi sanoa Daniel Craig, koska hän on niin hyvä uusissa Bond-elokuvissa. Olen kuitenkin aina kallistunut Sean Conneryn kannalle: hänellä on etenkin ensimmäisissä elokuvissaan hyvä tasapaino agentin julmuuden ja kylmäverisyyden, toisaalta charmin ja viettelevyyden kanssa. Connerysta – samoin kuin Craigista, tulee hyvin esille tämä ristiriita, mitä salaisen agentin työn voi kuvitella vaativan.
Kuinka paljon painoarvoa on sillä, että Sean Connery oli ensimmäinen Bond?
Onhan sillä paljon painoarvoa. Hän pääsi määrittelemään roolin. Myös Roger Moore yritti ensimmäisissä Bond-elokuvissaan imitoida Connerya ennen kuin löysi oman tyylinsä. Oliko se sitten Mooren oma asia vai tuottajien ja ohjaajien valinta? Alkuun vakava Moore löysi kuitenkin myöhemmin oman Bondinsa kepeänä herrasmiehenä. Myös Timothy Dalton ja Daniel Craig ovat paljon velkaa sille, mitä Connery teki, vaikka molemmat määrittelivät Bondin roolin uudestaan. Pierce Brosnan taas tuntui liikkuvan sujuvasti jossain Sean Conneryn ja Roger Mooren välimaastossa. Eri aikakausina Bond-elokuviin tulee aina jotain uutta, joka on sen aikakauden sankareille merkittävää.
Työstäsi elokuvakriitikkona: Katsotko elokuvan vain kerran ennen arvostelua?
Tyypillinen tilanne on, että katson elokuvan vain yhden kerran ja kirjoitan arvostelun rehelliseltä ensituntumalta. Helsingissä lehdistölle järjestetään monista elokuvista kaksi tai kolmekin pressinäytöstä, mutta käytännön aikataulusyistä elokuvan ehtii tyypillisesti katsomaan ennen arvion kirjoittamista vain kerran. Muistiinpanoja en yleensä tee elokuvan aikana, vaan yritän katsoa ja nauttia elokuvasta kuin katsoisin sitä vapaa-aikanani. Alitajuisesti toki varmasti kiinnitän tavallista enemmän huomiota esimerkiksi rakenteeseen, juonen käänteisiin, leikkaukseen ja kuvaukseen. Kriitikon työssäkin olennaista on antaa itselleen lupa nauttia elokuvista, koska se on koko työn lähtökohta. Ideaalitapauksessa alan heti elokuvan jälkeen kirjoittamaan siitä muistiinpanoja. Varsinaista arvostelua kirjoittaessa omat muistinpanot ovat hyvänä tukena, koska useinkaan arvostelua ei pääse kirjoittamaan heti elokuvan jälkeen.
Kertoisitko ensi-iltojen ja lehdistön ennakkonäytösten käytännöistä?
Isot Hollywood-elokuvat ovat jo vuosien ajan tulleet Suomessa onneksi ensi-iltaan käytännössä samaan aikaan kuin Yhdysvalloissa – joskus muutamaa viikkoa myöhemmin, joskus jopa jo keskiviikkona, kun Yhdysvaltain ensi-ilta on ollut perjantaina. Toisinaan Eurooppa toimii koemarkkina-alueena Pohjois-Amerikalle.
Pressinäytökset ovat suomalaisten maahantuojien järjestämiä, ja he sopivat elokuvan amerikkalaisen studion tai levittäjän kanssa, koska pääsevät näyttämään elokuvan täällä kriitikoille ja elokuvatoimittajille. Tyypillinen tilanne on, että elokuva päästään näyttämään Suomessa lehdistölle heti, kun se on saanut Yhdysvalloissa ensimmäisen julkisen esityksensä joko festivaalilla tai jossain erikoistapahtumassa. Joskus elokuva voidaan täällä Suomessa päästä näkemään jo ennen Pohjois-Amerikan näytöksiä, mutta silloin toimittajien on allekirjoitettava embargo, eikä elokuvaa pääse kommentoimaan kuin vasta tietyn päivämäärän jälkeen. Bond-elokuvilla on aina ollut kunnia-asia, että sen ensi-ilta on Britanniassa, ja se nähdään vasta sen jälkeen muualla maailmassa – Suomessakin tyypillisesti ennen Amerikkaa.
Oscar-gaala kuuluu niihin elokuvamaailman tapahtumiin, jotka ovat elämyksinä huikeita ja liikuttavia. Tottakai monesti saatan olla eri mieltä siitä, kenelle Oscarit pitäisi jakaa, ja ehdokkaina olevat elokuvat jo lähtökohtaisesti edustavat vain suppeaa osaa siitä kaikesta kiinnostavasta elokuvasta, mitä maailmalla vuosittain tehdään. Siitä huolimatta Oscar-gaalassa tiivistyy elokuvamaailmaan liittyvä juhlallisuus, glamour ja pitkät perinteet. Niinä vuosina, jolloin gaala on onnistuttu tekemään erityisen hyvin, sen kolmeen tuntiin kiteytyvät odotuksen ja elokuvantekijöiden onnistumisen tunteet ja se, kuinka merkittäviä kokemuksia ja elämyksiä elokuvat voivat parhaimmillaan olla. Parasta tietenkin on aina, kun Oscarit menevät omille suosikeille. Yhtä oleellista gaalassa ovat myös koosteet vanhoista elokuvapätkistä ja kunnianosoitukset aiemmille elokuvantekijöille. Suomessa oman hohteensa suoraan Oscar-gaalaan tuo se, että täällä se täytyy katsoa yöllä, jolloin on muutenkin herkemmässä mielentilassa.
Oletko ollut paikan päällä Oscar-gaalassa?
Oletko ollut paikan päällä Oscar-gaalassa?
En ole ollut. Se on yksi niistä asioista, jotka olisi joskus hienoa päästä kokemaan.
Entäpä matkustaminen: suosikkimatkakohteesi ja miksi?
On muutamia kaupunkeja, joista nautin valtavasti. Yksi niistä on New York! Olen ollut siellä kaksi kertaa ja syksyllä (2014) olen menossa uudestaan. Kaupungin mittasuhteet ovat niin hienot, varsinkin Manhattanilla, jossa pääsee ihan pilvenpiirtäjien juureen. Kaduilla kävellessä pilvenpiirtäjistä näkyy kaikki se suureellisuus ja valtava mahtipontisuus, mitä niillä on aikanaan haluttu viestiä. En väsy tutkimaan rakennusten yksityiskohtia. New Yorkissa tuntee olevansa yhtä aikaa sekä uuden ja luovan että vanhan perinteen keskellä.
007 Travelers on myös käynyt kerran New Yorkissa. Energian tuntee sykkivän jo lentokentällä…vai mitä?
Kyllä, ehdottomasti! Elokuvista kiinnostuneille New York on muutenkin unelma: siellä on paljon vanhoihinkin elokuviin ja erikoisnäytöksiin erikoistuneita teattereita, joiden ohjelmistoa on aina mielenkiintoista tutkia. Lisäksi siellä on koko se Broadway ja off-Broadway ja kaikki nämä teatterituotannot, missä pääsee näkemään lavalla niitäkin näyttelijöitä, jotka ovat Suomessa tuttuja elokuvista ja televisiosta. New Yorkissa on niin paljon mahdollisuuksia kulkea ja kokea, että joka kerran on tullut olo, että siellä vaan ei ehdi olla tarpeeksi pitkään.
Lähes jokainen kadunkulma on esiintynyt jossain elokuvassa…?
New York on amerikkalaisissa elokuvissa yksi kuvatuimmista kaupungeista, taitaa olla edelleenkin kuvatuin. Muistan lukeneeni muutama vuosi sitten tästä jutunkin joko New York Timesista tai Los Angeles Timesista. Kun Hollywoodin isoissa megaspektaakkeleissa jokin kaupunki tuhoutuu, se on yleensä New York. Lehtijutussakin todettiin, että New York on Yhdysvaltain kaupungeista se, joka parhaiten tunnetaan maailmalla, ja ensimmäinen asia, joka Yhdysvalloista tulee monille mieleen. Los Angeleshan kaupunkina ja kokonaisuutena ei ole ollenkaan niin ikoninen, vaikka siellä onkin muutamia yksittäisiä ikonisia paikkoja, kuten Hollywood-kyltti, Beverly Hills ja tähtikadut. New Yorkissa taas koko Manhattanin alue on sellainen, kuten pikkuitaliat ja chinatownit tavallisen hyörinän lisäksi.
Kiinnostaako 007 -kohteet ja oletko käynyt sellaisissa esimerkiksi New Yorkissa?
En ole käynyt vielä. Kävin kyllä Harlemissa, mutta en erikseen lähtenyt jäljittämään Bond-kohteita. Jollakin reissulla voisin ottaa asiakseni käydä niissäkin.
007 Travelers suositteleekin sinua katsomaan sivuiltamme 007 Locations -osioita. (Elokuvien mukaan ja maittain)No niin, mahtavaa!
BOND 50 VUOTTA -ERIKOISLEHTI (julkaistu 4.10.2012)Kuka keksi koota ”Bond 50 vuotta” -erikoislehden?
En tiedä, mitä mahdollisia taustakeskusteluja tämän erikoislehden tekemisestä on käyty, mutta toimitukselle tieto lehdestä tuli Ilta-Sanomien päätoimittajalta Ulla Appelsinilta. Käytännön työn polkaisivat hänen kanssaan käyntiin Riika Kuuskoski, joka silloin vastasi teemalehdistä ja lukemistoista, sekä Marienka Pakaslahti, joka vastasi visuaalisesta ilmeestä.
 |
| Aukeama Ilta-Sanomien James Bond -erikoislehdestä (Ilmestynyt 4.10.2012) |
Ensin tuli sähköposti Ullalta (Appelsin), jossa luki: ”Jos juot martinisi mieluummin ravistettuna kuin sekoitettuna ja pidät kauniista naisista tai komeista miehistä, jotka pitävät kauniista naisista, ota yhteyttä.” Viestissä ei mainittu Bondia suoraan, mutta tietenkin arvasin, että jotain Bondiin liittyvää ollaan tekemässä. Kaikki aiheesta kiinnostuneet tulivat paikalle ja aiheet jaettiin. Minulle oli tietenkin luontevaa tehdä lehden elokuvaosiot. Bond-autojuttu tuli sen päälle myöhemmin, kun saimme käyttöömme kuvia Bond-autoista.
Olet tehnyt jutun Bond-autoista Ilta-Sanomien ”Bond 50 vuotta”-erikoislehteen. Kiinnostaako Bond-autot?
Kyllä ne kiinnostavat, vaikka en ole varsinaisesti ”autoihminen” enkä sinänsä ole autoista kiinnostunut. Meillä vaimo tietää autoista kaiken. Jos jotain autoihin liittyvää asiaa tulee, kysyn häneltä. Mutta Bond-autot kiinnostavat juuri siitä syystä, että ne ovat Bondin autoja. Niihin liittyy tietty mystisyys, hienous ja glamour, mikä muutenkin kytkeytyy Bond -elokuvissa oleviin asioihin.
007 Travelers on menossa ”Bond in Motion”-näyttelyyn Lontooseen.
Oletko itse käynyt ko. näyttelyssä?
En ole käynyt, mutta olisipa mahtavaa, jos siellä olisi aikaa ja mahdollisuus käydä.
JAMES BOND 50 VUOTTA – 50 VALOKUVAA – NÄYTTELY 15.–28.10.2012
Kenen idea Bond-valokuvanäyttely oli?
Näyttely kytkeytyi erikoislehden kanssa yhteen alusta alkaen. Ilta-Sanomat teki liitettä ja Nelonen – joka on myös osa Sanoma-konsernia – oli ostanut Bond-elokuvien tv-esitysoikeudet. Oli luontevaa, että valokuvanäyttely järjestetään yhteistyössä, kun James Bondin 50-vuotista elokuvauraa juhlistettiin muutenkin. Näyttely syntyi samalla, kun lehteäkin tehtiin. Sen kuvat koostuivat Bond-elokuvien filmistilleistä. "007 Skyfall " (2012) -elokuvaa levittävästä FS Filmistä (nykyinen SF Film Finland) saimme myös lisäkuvia, joita saimme käyttää näyttelyssä. Hauskaa oli, että näyttelyssä oli kattavasti kuvia kaikista Bond-seikkailuista ja siitä tuli muistutus Bond-elokuvien pitkästä historiasta.
Kuinka suosittu näyttely oli?
 |
| 007 Travelers sai nähdä osan Ilta-Sanomien ja Nelosen vuonna 2012 järjestämän valokuvanäyttelyn kuvista vielä kerran v. 2014 |
Kuinka suosittu näyttely oli?
Näyttelyn kävijämäärästä ei ole olemassa virallista arviota, sillä avoimeen näyttelyyn pääsivät kaikki Sanomatalon aulassa sen aikana vierailleet. Kävijöitä oli kuitenkin paljon. Suosio näkyi erikoisellakin tavalla: Halle Berryn bikinikuva elokuvasta ”007 – Kuolema saa odottaa” (2002) varastettiin suoraan näyttelystä. Kun teetimme Berrystä uuden kuvan, sekin varastettiin. Lisäksi seiniltä vietiin yksi Pierce Brosnanin kuvista. Tekijöitä ei saatu koskaan kiinni.
Onko teille tullut palautetta näyttelystä?
Kävijäpalautteita ei ole tullut toimituksen tietoon. Bond-näyttelyssä ei ollut vielä käytössä vieraskirjaa, kuten muutamissa myöhemmissä Sanomatalon näyttelyissä.
Onko suunnitteilla muuta Bondiin liittyvää, näyttelyä tai muuta?
Kävijäpalautteita ei ole tullut toimituksen tietoon. Bond-näyttelyssä ei ollut vielä käytössä vieraskirjaa, kuten muutamissa myöhemmissä Sanomatalon näyttelyissä.
Onko suunnitteilla muuta Bondiin liittyvää, näyttelyä tai muuta?
Toistaiseksi ei ole tiedossa, mutta katsotaan tilanne taas ensi vuonna (2015), kun uusi Bond-elokuva ilmestyy.
007 Travelers pyysi elokuvakritiikkiä Bond-elokuvasta Taneli Topeliukselta:
007 Travelers pyysi elokuvakritiikkiä Bond-elokuvasta Taneli Topeliukselta:
Suosikkielokuvani: "007 ja Kultainen silmä" (1995)
James Bond on aina ollut parhaimmillaan niissä elokuvissa, joissa häntä ei ole hahmona tai sankarina otettu itsestäänselvyytenä.
Vuonna 1995 valmistunut napakka "007 ja Kultainen silmä" oli ensimmäinen Neuvostoliiton romahtamisen ja kylmän sodan päättymisen jälkeen valmistunut Bond-seikkailu. Tämä näkyi myös sen tarinassa, joka joutui perustelemaan, mihin James Bondia yhä muuttuneessa maailmassa tarvitaan.
Martin Campbellin ohjaama tiivis seikkailu esitteli Pierce Brosnanin näyttelemän Bondin, pureutui aiempia elokuvia syvemmälle 007:n persoonaan ja teki Hänen majesteettinsa salaisen palvelun parhaasta agentista jälleen merkittävän hahmon.
Elokuvassa Bond saa vihiä aseita salakuljettavasta, Venäjällä toimivasta rikollisryhmittymästä, joka on mahdollisesti päässyt käsiksi tehokkaaseen satelliittiaseeseen, mutta yhtä tärkeää on tapa, jolla "007 ja Kultainen silmä" tekee sankarista inhimillisen.
Bond joutuu läpi elokuvan vastaamaan tapaamiensa liittolaisten ja vihollisten laukomaan vähättelyyn, piikittelyyn ja jopa suoranaiseen halveksuntaan: pisteliäitä kommentteja Bondista latelevat muun muassa salaisen palvelun palkkaama työpsykologi Caroline, uusi naispuolinen esimies M, tekninen velho Q, Pietarissa toimiva kyyninen CIA-kontakti Jack Wade, venäläinen mafiapomo Zukovsky sekä jopa Venäjän puolustusministeri Mishkin ja tarinan Bond-tyttö Natalya Simonova.
 |
| Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC |
Brosnan on parhaimmillaan juuri näissä hetkissä, joissa hän joutuu ottamaan sanalliset iskut vastaan ja näyttämään, että kaikkea niistä Bondkaan ei voi kuitata pelkillä nasevilla letkautuksilla. Hänen on osoitettava omilla toimillaan pystyvänsä yhä tehtäviin, joihin hänet on määrätty – pelastamaan itsensä, Lontoon, Britannian ja maailman.
 |
| Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC |
 |
| Photo © EON, United Artists, Danjaq LLC |
Loppuhuipennus tähdentää terävästi salaisen agentin työn säälimättömyyttä: tehtävä on vietävä loppuun, vaikka se merkitsisi entisen parhaan kaverin surmaamista.
Taneli Topelius
